Kehänkiertoa

Sunday, September 23, 2007

Valvottaa, kello tulee kolme ja telkkarista Ld-50, joku tauhkaleffa, josta tulee sivusilmäkatselun perusteella mieleen joku Cube, paitsi että tällä kertaa on suljettu kasa eläinaktivisteja koelaitokseen. Tuolla nimellä olis jo luullut saatavaks aikaan parempaakin tavaraa. Mulla on vakava yliherkkyys kauhu-, splätter- ja vapaapudotusleffojen (viimeinen tuli jostain 135m benjihypystä joskus aikanaan, jalkapohjat alkaa kihelmöidä hullunlailla ja vatsassa kääntää aina kun kamera syöksyy alas kalliolta tms) suhteen, en uskalla alkaa selaamaan leffakanavia kun sieltä pomppais kuitenkin joku Cujo päin naamaa.

Mitenköhän tilanteen itselleenkään selittäis. Perjantaina kahvi oli loppu, joten aamukahville Vinkkiin. Loppujen lopuksi neljän ostarin kautta 10h jälkeen himaan, toisaalta kiroillen vedättäviä piriurpoja joita oli liian paljon samassa juonessa että ois viittiny kerjätä turpaansa uhoomalla takas massia kohtuuttomista hakareista ja joille teen joskus kusetuksenkohtuullistamissyyhkyt jos saan tilaisuuden, ja toisaalta varsin helpottuneella ololla. Hetken aikaa pelkkä paluu normaaliolotilaan ja kivunlievennys tuntui sen arvoselta, tänään enää ei.

Tänään on ollut vaan jatkuvaa päänsärkyä ja väsymystä, eikä oo pystynyt syömään. Tuntee ittensä lähinnä sätkynukeks, kun ei ees halunnu bassoa ja oli niin perkeleen tyytyväinen itteensä kun oli melkein kunnossa viikon jälkeen, mutta silti huomas jossain vaiheessa juosseensa kylmässä pohkeensa kramppiin ja istuneensa perseensä puuduksiin venaamassa millon mitäkin ja ketäkin. Ei taas tullut ihan ajateltua loppuun asti, tai siis välittänyt ajatella.

Huomenna ei vielä pitäis olla pahasti kipeenä, mutta uskoa turnauskestävyyteen relapsi ei paljoa kasvattanut ja pelkään seuraavaa. Viikko, perkele. Toinen pitää nyt ainakin kestää, että saa aiheutetun vahingon jotenkin kulutettua. Idioottimaistahan tätä on pitkittää, kun kuitenkin on ihan tosissaan lopputuloksen suhteen.

Viikonloppu. Ei virastoja, ei pankkeja, ei velvoitteita. Maanantaina ne sit kaatuukin kaikki rymisten päälle, lupauduin akuutissa rahapulassa tekemään pari haastattelua ja tekstin pitää olla ihan liian pian valmiina. Ja ne fatta ja kela, kummassakaan ei oo enää mitään menetettävää joten voin soitella ja rehata tiskillä jos siltä tuntuu. Yks joutuu kai huomenna tutun seuraksi jonottamaan sairaalapäivystykseen ja tulkkaamaan ja todistamaan toimenpiteitä, kun pelkäävät että kuukausien tulehduspaiseilun takia tutulta lähtee raaja ja se epäilee hoitovirhettä. Turhaa, imho, mutta noiden tyyppien kans on kai tavallaan tavan ja toveruuden vuoks semivelvoite lähteä seuraks 8h päivystysjonoon ja katselemaan, kun arpikudosta viillellään taas auki, että uusinut mätä saadaan ulos. Onneks mun ei tarvi, kun se kaveri pitää mua/naisia jostain syystä liian herkkinä katselemaan mitään mikä liittyy haavoihin tai vammoihin. Tai jotain. Tai sit vaan siitä käytännöllisestä syystä, että en oo yhtä kova työntelemään pyörätuolia.