Ehkä turhin postaus koskaan

Friday, September 28, 2007

Yks sai töitä ja heiluu nyt lapion kanssa selkä hiessä raksalla, ainakin kai vielä ensi viikolla ja toivottavasti pidempään. Onneks, muuten tästä tekemättömien töiden umpisuosta ei olis toivoakaan päästä. Väsymys on ihan hirveä, oon päiväkausia myöhässä aikatauluista ja juoksen kai sit tänään keskustaan ja takaisin säätämään lopulta asioita, kun aiemmin tällä viikolla en tärinäpaniikin takia onnistunut. Sitä ennen pitäisi kirjoittaa noin 10 000 merkkiä asioista jotka lakkasivat kiinnostamasta jo pari vuotta sitten ja käydä hakemassa Yhden respat, joita en ees pääse tyhjentämään ennen sen töistätuloa koska kerrankin mulla ei oo penniäkään rahaa.

Xanoreita, lisää xanoreita ja satunnaisia pameja, jotka oon piilottanut Yheltä pahan päivän varalle. Viimeistään 2h päästä on pakko lähteä ja olla siinä vaiheessa asiat tehtynä, joten nyt on hyvä aloittaa, ettei taas käänny itkupotkuvapinoissa ulko-ovella takas ja möngi pimeään peiton alle piiloon ja toivo että kaikki hankala vaan menis pois jos niitä ei tee. Oon tehnyt niin pariin kertaan kunnon burn-outin ja hermoromahduksen kanssa, ja ainoa huono puoli siinä oikeastaan on että siinä kadottaa aina pari ihmistä samalla. Nytkin on puhelin ollut äänettömällä 2-3 viikkoa - vaikka osittain siks ettei siinä pitkään aikaan toiminut mikrofoni - kun en uskalla ajatella puhelimessa puhumista. Oon vielä pakottanut itteni vastaamaan maileihin, kun kuitenkin asiat on sellasia et ne voi hoitaa kunhan uskaltaa lähteä ovesta.

Eri blogilinkitysten (minh ja Hallituskatu) kautta törmäsin kommentteihin siitä, miten ihmiset voi hakata toisiaan syyhkyjen takia ja jäin taas miettimään sitä, miten vierasta väkivalta useimmille ihmisille taitaa olla. Ymmärrän hyvin, että väkivallan logiikkaa ei ehkä pysty eikä haluakaan ymmärtää, jos väkivalta on kokemuksena vierasta. On kuitenkin aina erot siinä, onko kyse hierarkian osoittamisesta, defenssistä, väärän teon rankaisemisesta, höyryjenpurkamisesta, impulsiivisesta aggressioreaktiosta vai nöyryyttämisestä ja silkasta sadismista. Pienempi kynnys mulla on ihmisen lyömiseen kuin sen harkittuun verbaaliseen loukkaamiseen. Musta on ihan luonnollista, että vakavista sosiaalisista virheistä rangaistaan lopulta fyysisesti, jos toinen ei muuten pyri korjaamaan virhettään, ja vedättäminen, vasikointi ja syyhkyt on pahimman luokan virheitä. Toiset ei muuta kieltä usko, ellei sitten aleta uhata läheisiä, mitä mä taas en oikein arvosta. Joojoo, onhan harkittu väkivalta se viimeinen keino, ellei toinen suostu sovitteluun, ja vaikka se menis niin pitkälle niin kannatan sen pitämistä sillä tasolla ettei kellekään tule kovin pysyviä vammoja, jos juttu on suht pieni.

Useimmiten tyypit saa vaan mitä tilaa, ja siks ne jotka kuitenkin itse valikoi seuransa ja tason jolla toimii on imho samalla hyväksyneet pelisäännöt, enkä jaksa moralisoida yhtään vasikanhakkaajaa. Don't hate the player but hate the game. Jos annat kaikkien vedättää ja sana kulkee ettei sulle tarvii maksaa velkoja, niin tajuan ihan hyvin, että se on joko vihellettävä poikki ja tilattava torpedot tai sitten alistuttava siihen että on yleisesti hyväkskäytetty surkimus.

Viime aikoina on kyllä pitkästä aikaa tullut vedätetyksi noin muuten. Kaks kertaa peräkkäin kahen kokonaisen satsista puuttui puolikas. Minkäs teet, voihan rahoja vaatia takaisin mutta turhaa se on. Siinä tilanteessa toiset hakkaa noutajat ihan periaatteen vuoks, ettei vedätys pääse muuttumaan tavaks ja ottaa hakurit takas, toiset, kuten me poliiseja ja kostonhimosia flippereitä välttelevät kynäniskat, kohautetaan olkiamme, lähetään, etitään uus luukku ja naureskellaan vahingonilosesti yhdessä sitten kun joskus kuullaan tyyppien jääneen fakkiin isomman määrän kanssa tai kun ne näkee jossain naama ja kädet paketissa saatuaan turpaansa syyhkittyään joltain joka on vaivautunut likaamaan kätensä. Sori, ei heru empatiaa. Sitä saa mitä tilaa, vaikka joo, joskus tulee tilaamattakin.