Monday, September 24, 2007
Harkitsin jo töihin menoa herätessäni alle puoli tuntia Vuokrafirmalta tulleen viestin jälkeen. Toisaalta en viitsi soitella keikan perään, kun ennakkotietoa ei ole duunin laadusta tai paikkakunnasta, palkkauksesta puhumattakaan. Sitäpaitsi musta ei ole pomppaamaan sängystä, riuhtomaan vaatteita päälle ja juoksemaan harmaana maanantaiaamuna suoraan ulos tuntemattomiin harmaisiin paikkoihin töihin tuntemattomien harmaiden ihmisten kanssa. Tarviin aamukahvini, aamu-uutiset ja varsinkin tänään myös suihkun.
Yks ottaa kaiken sanomani lupauksina, jotka tietysti petän. Sanoin eilen, että voisin koittaa lähteä aamulla liikkeelle virastoihin ja laskujenmaksuun samalla kun se lähtee A-klinikalle, mutta painoin torkkua kerran vielä ja siinä vaiheessa se käveli jo ulos ovesta puhumatta muuta kuin "et näköjään lähe". Mitä minä toisaalta siellä olisin tehnykään, kun se ei suostunut ottamaan korttia ja maksutietoja kävelläkseen ostarin toiselle puolelle maksamaan vuokraa, joten joudun ite joka tapauksessa kävelemään kahteen eri suuntaan virastoihin ja automaateille.
Odottelen kipeytymistä, mutta se tosiaan antaa odottaa. Päänsärkykin meni jo ohi.
Hirveä määrä hoitamattomia asioita, jotka pitää hoitaa viimeistään tänään. Pitää kirjoittaa, soitella, mailailla ja juosta automaateilla ja pleksitiskeillä. Verokorttini on edelleen jollain nilkillä keikkatyönantajalla joka ei viitsi palauttaa sitä, enkä ole saanut aikaiseksi tilata uutta. Jos hoidan tällä viikolla ikivanhat tuntilistat Firmalle, niin rahaa tulee ensi kuun puolivälissä sen verran, että sillä ostaa näkkärit ja tiivistemehut loppukuulle.
Tulossa olevat ulkomaanreissut uhkaa tappaa yhteistalousbudjetin, mutta toisaalta se en oo minä jolle on ollut välttämätöntä saada laatulihaa ja lavakaljoja. Ja onneksi on puolen tonnin edestä rahaa jemmassa Firmoilla ja Lafkoilla, jotka vaan odottaa laskutusta. Niin kauan kun tuon suurimman osan rahasta taloon pidän oikeutenani upottaa muutaman huntin vuodessa semipoliittiseen superhalpisreissaamiseen, joista osa on köyhäilyä omakustanteena ja osa julkisin varoin matkakorvattua. Varsinkin kun kotona politiikka on asia josta ei puhuta, Lähi-Itää lukuunottamatta.
Mitä halvemmaksi reissu tulee, sitä enemmän siitä vittuillaan - toisten mielestä terve omatunto käskisi jättämään väliin lentämisen epäekologisuuden takia, toiset heittävät lokaa "verovarojen" - EU- ym. rahojen - hukkaanheitosta, kun moisilla kerran tuetaan tällaisten turhien, vaikutusvallattomien ja hyödyttömien renttujen turistimatkailua. Omakustannematkoja dissataan köyhäilyn takia - "vittu mitä järkeä on lähteä johonkin jos ei oo varaa oikeesti matkustaa mukavasti", "ai tuo on sitä aktivismiturismia, et lähetään loisimaan johki ja dyykataan ruoat mäkkärin roskiksista?", "kuka helvetti jaksaa istua 15h täyteenahdetussa autossa - sitäpaitsi ootteko aatellu paljonko teiänkin bensat aiheuttaa kasvihuonepäästöjä?", jne.
Jessus. Inhoan moralisteja. Ylipäätään kaikkia, jotka luulee oikeasti muuttavansa maailmaa tai asenteita haluamaansa suuntaan moralisoimalla, paheksumalla, kertomalla "totuuksia", pätemällä ulkoa opetelluilla tilastonippeleillä... Jos joku kuittaa, että eiköhän lentämisen haitoista oo kuultu jo sen verran monesti että päätöksenteolla on harkittu pohja, niin vastauksena on, että ilmeisesti ei jos ihmiset vielä lentää. Mä en enää jaksa vastata tuohon retoriikkaan kuin vaikenemisella tai pöydän vaihtamisella. Kaikkien arvomaailmassa ei kaikki asiat oo samassa järjestyksessä. Parhaan argumentin valta-aika on ohi, tai sitten vain olen liian matalakoulutettu ymmärtämään vihreää viisautta.
Asiasta toiseen. Tuttu, jonka mukana Yks oli eilisen päivystyksessä jäi sairaalapäivän ja kolmen eri lääkärin (joista kaksi ei puhunut suomea ja kaverin suomi on niin huonoa ettei se ymmärrä vielä huonompaa ja Yhen piti tulkata huono suomi -huono suomi -välillä) jälkeen leikkaukseen ja tän päivän tiedotuksen mukaan vielä ehkä pariksi päiväksi osastolle. Raajasta lähti kuulemma pitkän viillon lisäksi Coltin kokoinen biitti kuolioituneen mätäpaiseen tienoilta, joten nyt se kärsii kaiken lisäks refloja sairaalassa kykenemättä liikkumaan. Toivottavasti saa edes kipulääkkeitä - tosin nyt oli ensimmäinen kerta kun sitä vaivauduttiin puuduttamaankaan ennen aukiviiltämistä, joten ehkä sillä on vähemmän valittamista kuin aiempien toimenpiteiden jälkeen.
Oon aina kammonnut sairaaloita, vaikken oo koskaan ollut sellaisessa kuin päivystyksessä ja kerran teininä tarkkailussa reteesti kaatokännin takia. Inhoan jo märkälappujen alkoholinhajua, desinfiointiaineet muutenkin saa voimaan pahoin, samoin kaikenmaailman desinfioidut kiiltävät työkalut. Vammoilla ei ole niin väliä, reilun veren tai suoliston näkeminen ei onneksi saa aikaan muuta kuin kylmiä flashbackeja EA-kursseilta. Vältän kuitenkin sairaalakeikkoja toivottavasti vielä pitkään, enkä ymmärrä sairaalasarja-addikteja. Yhh.
0 kommenttia:
Post a Comment