Äiti leipoi kiven leipään ja sitä rataa

Friday, September 21, 2007

Eilisen dc-kuuri rasautteli selkää auki, ja muutenkin elämä helpotti hetkeksi, kunnes nukkumaan mennessä löysin Kelan kirjeen ja vollotin kuin pikkupentu kielteistä terapiapäätöstä, jota en ookaan ajanut takaa kuin muutaman vuoden, viimesen vuoden määrätietosesti ja tehnyt koko kolmen vuoden psyykehoidon ajan kaiken mitä on neuvottu.

Jaksoin raahautua silmät vielä yövollaamisesta turvoksissa nuorisoasemalle, en jaksanut kävellä steissiltä kamppiin alta puolen tunnin ilman lepotaukoja, joten myöhästyin yksilötyöntekijän ajasta ja jouduin venaamaan tunnin verran Me Naisten kanssa. Luin shindosta ja siitä, miten urpoja ihmiset voi olla kokeillessaan, miten kaukaa auton saa avattua nappia painamalla just, kun joku opportunisti on auton kohdalla ja huomaa avautuvan oven takana käsilaukun. Ja julkkisjuoruja, enkä edes halua tietää miten vanhoja nekin lehdet oli.

Jälkeenpäin ajatellen en tiedä, kummalle tilanne kävi ahistavammaks, mulle vai työntekijälle. Kysyi se mitä tahansa hakien jotain positiivista muutosmerkkiä mistä saada otetta, niin rehellinen vastaus ei tainnut ilahduttaa... Koitin keksiä sille positiivisia yksityiskohtia ja huumoria, muttei tainnut upota.

- Millanen olo?
- Oksettaa, pyörryttää, heikottaa, paleltaa ja hikoilee. Mitä muutakaan?

- No, mites töissä menee?
- Ei midist, olin pari viikkoa sit päivän poissa palkattomasti ennalta ilmotetun lääkärikäynnin takia ja palkkasivat pätevämmän sijaisen tilalle. En jaksa ettiä enää uutta duunia, meni suunnitelmat niin vituiks, vaikka fiksu vetohan se työnantajalta oli, kun vuokraduunarit voi vaihtaa kun haluaa.

- No voivoi, ei kai talous kärsi?
- No avokille tuli just fattapäätös, että koska sain lahjotuksen ettei mun tartte ottaa lainaa (ja se lahjotus on käytetty jo nolliin), nii ne ei myönnä sille tukea kolmeen kuukauteen.
- No voi, paljonkos se opintotuki on?
- 450e lisineen, vuokra reilut 600.
- Miten te sit pärjäätte?
- Emt, ei ne ainakaan voi viel häätää vaik on 2kk vuokrat maksamatta, kun eivät oo laittaneet muistutuksia. Onneks Yks on hyvä liftaamaan einekset, aina sitä pärjää.

- Millon oot syöny viimeks kunnolla?
- Viime viikolla kai, mut kyl riittävällä nesteellä pärjää aika hyvin.

- Jaa... No, joko Kelalta tuli terapiapäätös?
- Eilen tuli vajaan 7 viikon jälkeen kielteinen päätös. Vuos meni hakuprosessiin, emmä jaksa enää ku mennä Kelaan huutamaan ja vaatimaan terapiapäätösten myöntämisohjeita et voi tsekkaa saisko niille jotenkin kikkailtua uuden hakemuksen nopeesti, mut kai mä vaan buukkaan ajan lekurilta ja alan selvittää pitempiaikasta saikkua, kun ei musta oo opiskelemaan eikä duuniin.

- Mmmhh... Niin, sinullahan oli se mies, mites sillä ja muuten kotona menee?
- About lava päivässä, ja pinna kireellä molemmilla, mut se nyt ei oo vakavaa kun kuuluu kuitenki oireisiin, niin ei siit vakavaa riitaa pääse tulemaan.
- Siis... hetkinen. Paljonko alkoholia teillä kuluu päivässä?
- No se lava, joskus sixi tai pari päälle. Ei kai refloja muuten kestä täs vaihees, kyl se kohta helpottaa et viikon sisään alkaa jo olla aika vähentää...

Ja sitä samaa rataa. Sanoin, ettei mulla oo motivaatiota juosta tuntia suuntaansa pelkän teen ja sympatian takia, joten jos lääkäriaika järjestyy et saa reflalääkitystä, niin parantumisen jälkeen voidaan ihan hyvin kattoo sosiaaliterapiaa tms. Toistaseks en tee suunnitelmia ennen kun paranen, tiedän muutenkin että siit tulee vaan pettymyksiä, kun ei pysty hoitamaan sovittuja juttuja kipeilyn takia.

Nyt yks heittelee esineitä ja hakkaa rystysiään verille seinään viinavajareissa, kun ei kestä refloja selvinpäin. Se ei kärsi hiljaa ja vikise nojatuolissa sikiöasennossa niin kun mulla on tapana. Voi mennä tunteja et sen saa nukkumaan ja siihen mennessä kaikki ovet ja muut on pahimmassa tapauksessa täynnä lommoja ja lasinsiruja.

Että huomiseen. Jos se olis taas yhtä paljon iisimpi kuin eilinen, niin alkaisin uskoa siihen et käyrä kääntyy hissukseen.

(edit. N-aseman lääkäriaika järjestyi tapaamisen lopuksi lokakuulle, joten siihen asti on aika hiljaista tuon ammattiavun kanssa. Tulipa kuitenkin sekin Vinkin ehdotus kokeiltua, joten voin unohtaa sen Kampissa ravaamisen ainakin pariksi viikoksi. Ens kuussa voi sitten katsoa sitä lääkärin tarvetta uusiksi, jos sitä enää on...)