Saturday, September 29, 2007
En kykene edes itseinhoon tai -väheksyntään rääkyessäni puhelimeen, kun toinen jää melkein tunniksi ylimääräistä notkumaan eikä rynnännyt tuomaan mulle kans. Kiroilen paskoja junavälejä ja harkitsen muuttamista ihan siks että vedot saa halutessaan alle kahen tunnin ravauksella (sillä oletuksella, että sen saa heti käteen).
Eli joo, taas relapsi, ihan odotetusti ja kaavan mukaan. Ihan sama. Kropalla tai järjellä ei oo mitään sanottavaa, kun jokainen ahdistunut ja masentunut hermo huutaa helpotusta. Pakko pehmentää jotenkin syöksylaskua kun kaikki hajoaa käsiin muutenkin ja pitkään elätellyt toiveet romahtaa. En mä ainakaan jaksa enää vielä lisäks tapella itteni kanssa, varsinkaan kun en enää keksi muita syitä kuin fyysisestä riippuvuudesta irtautuminen.
Bööna jonka takia ravattiin joskus täysin turhaan 3h reissu Itikseen ja jonka puhelimesta oli tullut bupretarjousviesti samana viikonloppuna jolloin se päätyi kaappiin huhujen mukaan muutaman tonnin ryynilastin kanssa, oli kuulemma sen viestin tullessa ollut jo yli vuorokauden sisällä eikä lähettänyt sitä ylipäätään, mitä onneks tosin epäiltiin jo silloin. Eip näistä ikinä tiedä milloin ne puhuu paskaa ilman mitään syytä, mutta viime aikoina meno on ollut sitä luokkaa etten hämmästy enää mitään. Onneksi sillä hetkellä oltiin vakaasti kuurilla ja kaikki kävi muutenkin kuumana eikä soitettu bäkkiin.
Kuuntelen yhden lempparikulkuribändini OBC:n keikkaa Jkl:n Ilokivestä ja kaipaan takas pikkupaikkakunnille, missä jotkut pienet asiat on isoja ja aitojakin, ihan ilman turhaa nostalgisointiakin. Ihan vaan niistä syistä, miks toiset vaan asuu mieluummin maalla. Niistä syistä miks muutin helvettiin pk-seudulta neljän vuoden jälkeen enkä olis halunnut palata takas.
Pitää lopettaa, tai alan ettimään vanhoja koulukavereita koulukaverit.comista ja Facebookista ja vollottamaan ekaluokan luokkakuvan ja lapsuusaikojen kotieläinkuvagallerian kanssa.
0 kommenttia:
Post a Comment