Päivä 4

Tuesday, September 18, 2007

Vatsaa alkaa krampata öisin. Sitä on sattunut pikkusesta asti, mutta stressikausina tms on enemmän sääntö kuin poikkeus muiden masennusoireiden kanssa. Tekkenin kanssa sen ehti jo unohtaa, samoin ne jatkuvat selkäkivut, jotka lamauttaa aamuisin, tuskauttaa öisin ja väsyttää päivisin. Emmä totu vuosia jatkuneeseen jatkuvaan kipuun muutaman vuoden kipuloman jälkeen? Ei enää oikein tiedä kumman kanssa elää mieluummin; jatkuvien masennus- ja paniikkioireiden ja 24/7 koko kropan kattavan fyysisen kivun vai kasipalloriippuvuuden kanssa? Kummasta on enemmän haittaa?

Aina lopettaessa (kuulostaapa älyttömältä...) alkaa jostain syystä käydä läpi syitä ja seurauksia, lukea vanhoja päiväkirjoja, miettiä kadonneita ihmisiä. Kai se johtuu siitä, että kun ei kroppa anna myöten muuhun kuin olemiseen ja ajattelemiseen. Saa pelkäämään vanhuutta. Oli miten oli, monien ihmisten katoamisesta voi olla vain iloinen, mutta toisia kaipaa, oikeasti. Jos aina olisi ollut ympärillä vain sellaisia ihmisiä, niin ehkä ei tarvitsis tuskailla NYT. Ehkä. Tuskin mikään olis eri tavalla, samat syyt olis olemassa kuitenkin.

Viime yö oli taas helvettiä. Selkäkipu teki kärttysäks, riideltiin Yhen kans Janisin soittamisesta yöllä, jalan pakkoliikuttamisesta niin et sänky heiluu, röökillä käynnistä ja bentsoista. Refloissa taantuu kolmevuotiaaks uhmaikäpennuks ja kiukuttelu kuuluu vaan asiaan. Nyt se sankari lähti kolmen täyden tölkkilavan ja kolmen pullo/tölkkikassin kanssa puolen kilsan päähän kauppaan hakemaan kaljaa, tupakkaa, juustoa ja kermaviiliä sipseihin. Ei voi kuin ihaillen kuunnella parvekkeen oven kautta kuuluvaa kilinää pihakujalta. Musta ei oo liikkumaan tänään mihinkään.

Selkään koskee vieläkin niin paljon, etten pysty kävelemään suorana. Kipu on vähän hellittänyt eilisestä, mutta suoraksi sitä ei saa. Ehkä jo huomenna, kun pitäisi lähteä liikkeelle; viedä lopulta tuntilaput ja rikosrekisteriote työnantajalle - ainiin, verokortti puuttuu edelleen, ei onnistu - ja leikkiä taas kunnon kansalaista tutustumalla itänaapurin sisäpolitiikkaan. Kiinnostaa, mutta toisaalta maksaisin siitä ettei tapahtuis mitään minkä tahallista missaamista ei onnistu perustelemaan itelleen. Pakko alkaa treenaamaan ulkona liikkumista, nettiaktivoituminen menee jo harjoittelusta sekin.