ZZzzzZZzzzz

Saturday, April 05, 2008

Luin blogin ekaa kertaa kunnolla läpi ja tajusin jatkaneeni jotain muutakin ku vetämistä yhtäjaksoisesti kohtuullisen pitkän ajan. Toissakesän postauksia lukiessa oon iloinen siitä, että a) oon hengissä ja b) en lähtenyt silloin vaikka kaiken järjen mukaan olis pitänyt.

En halua koskaan enää käydä läpi samoja juttuja kuin silloin, kun väkivalta oli arkipäivää ja samaan aikaan piti pitää yllä kulissia ja koittaa käydä duunissa. Toisaalta jos olisin lähtenyt sillon, saattasin olla edelleen onneton ja masentunut sinkku enkä olisi oppinut että ihmisille voi antaa mahdollisuuksia. Tiedän että riski on teoriassa aina olemassa, mutta nykytilannetta ei voi millään lailla vertailla toissakesään. Ei tarvitse pelätä kotonaan, piilottaa viinoja tai miettiä tietääkö toinen missä kaupungissa asuu tai onko se putkassa vai ei.

Monet vanhoista asioista tuntuu niin käsittämättömiltä. Miten sillä tavalla on voinut elää niin kauan? Ja miten erilainen sama ihminen voi olla? Viinapiru ei oo jatkossakaan tervetullut tänne, sen ainakin opin. Parisuhde on parempi ja toimivampi kuin juuri yksikään aiemmin, taas ja edelleen, vaikka väkisinkin joskus miettii vanhoja. Vaikka yrittää välttää niiden käyttämistä aseena siihen sortuu joskus, ja sitten kaduttaa. Niin kauan kuin jutut ei toistu ne on anteeksiannettu ja puhuttu moneen kertaan yhdessä vollottaen läpi, vaikka aikaa on kulunut kevyesti vuoden verran.

Vetämisen lopettaminen on huomattavasti helpompaa kuin parisuhteen lopettaminen ja muutto olis olleet silloin aikanaan. Päätöksenteko ei vaadi aktiivista toimintaa vaan vain sitä, ettei tee jotain. Tavallaan samoin kuin parisuhteeseen jäädessä. Edellisestä vakavammasta lopettamisyrityksestä on vaan niin kauan etten tiedä, miten enää tulen toimeen fyysisten oireiden kanssa siinä vaiheessa kun ne kestävät toista tai kolmatta viikkoa.

Näin Yhen pikasesti ja valvotusti viedessäni sille tavaroita katkolle. Se vaikutti asennoituneen hyvin kolmen viikon jaksoon, ja ruokakin on kuulemma ok... Yhteislopetus ei oo helpoimpia asioita, ja hermostuminen siitä on kyllä näkynyt molemmilla viime aikoina ja tulee varmasti näkymään pari kk etiäpäinkin. Reflat on pitemmän päälle pientä siihen nähden mitä elämän (ja yhteiselämän) opettelu uudestaan alusta tulee olemaan. Ehkä joskus vuoden päästä voi arvailla, kasvatetaanko jonain päivänä porkkanoita yhteisellä multaläntillä.