Katkoleski, osa I

Thursday, April 03, 2008

Hymyile ja aurinkoinen iltapäivä päättyi ikävään, turhatutumiseen ja satunnaisiin tiukasti yhteenpurtuihin itkupitkuhetkiin. Saatoin vastoin aiempia suunnitelmia Yhen hoitomestan ovelle osastolla ja koitettiin kysyä duunarilta, mikä on soitto-oikeudet ja millaisia tavaroita vuon tuoda. Tuonko rahaa vai avamaattomia röökipaketteja, kirjoja ym. Huomenna pitää selvittää, missä kummankin pankkikortit mahtaa mekastaa. Kahden viikon sijasta, jonne piti olla lähtö paljon myöhemmin, lähtö iskikin aikasin aamulla. Edessä siis kolme yksinäistä kotiviikkoa kipeenä.

Yhteydenpito tulee olemaan vähästä, mutta yritän kuitenkin muistaa käydä viemässä sille sallittuja tavaroita niin paljon kuin mahdollista; tupakkaa, rahaa, vaatteita tms. Antaa sille sen kuvan, että täällä kyllä pärjää, ja etten todellakaan halua sen lopettavan hoitoa siks, että se kuvittelee että mun on paha olla yksin. Ja niinhän se on. Vatsaa kouristaa ikävä jo nyt, mutta tiedän että viikon ensimmäisten yksinäisten öiden jälkeen alkaa tuskaisa vääntyily ja puolihysteerisena lakanan sisään kieriminen ja jaja. Luotan siihen, ettei se ole ainakaan yksin, ja sillä on hoitohenkilökunta tarkkailemassa tilannetta, jos se syölistösyöpä tai tuloksiin asti oli mikä oli alkaa reistamaan reflojen aikaan elimistö on muutenkin ylikierroksilla.

Ilta on taas ihana, jso huomenna vielä kunto kestää lähden kävelemaan tuonne lähipuskaan ja kartoittamaan pikkupolkuja. Jos vaikka muistais ottaa kameran mukaan, voisin kerrankin kokeilla urbaania luontokuvausta. Tai pukeudun oikeen fiinisti ja koitan päästä johonkin kokeilemaan uusia kivoja alennusmyynnistä ostettuja korkokenkiä... ;)