Turvamies tuulikaapissa

Wednesday, April 09, 2008

Ärsyynnyin siihen, ettei vanhassa blogimallissa saanut linkkien värejä vaihdettua ja muutenkin se ällöhemppissininen tuntui vieraalta. Tästä nykyisestäkään ei tietysti saa muutettua taustavärejä tai vastaavaa, joten saa nähdä miten kauan tätäkään kestää katella. Miks kaikki blogimallit on niin rumia?

Tänään oli outo päivä. Kävin kampaajalla latvomassa hiukseni ja halusin jatkuvasti vain vajota maan alle, mutta sen jälkeen ihmispelosta ei ollut tietoakaan. Juttelin ihmisten kanssa yhdentekevistä jutuista niinkuin maidon ojentamisesta, kävin jopa kahdesti kaupassa, parissakin virastossa ja apteekissa. Vittuilin rasittavan äänekkäille ja räkiville pikku jengiläisille jotka ruinas röökihakuria (ovat kuitenkin niitä jotka aina käy räkimässä aseman penkeille), olin mukava kahdelle vanhalle mummolle Kelassa (vaikka ovatkin varmaan niitä jotka ei ikinä olis mukavia munnäköselle nuorelle) ja kahdelle vanhalle herralle Alkossa ja Alepassa (olivat selvästi hippasen viinapunakoita mutta hilpeitä). Sammon korttien toimimattomuus vaikutti ihan selvästi siihen, miten helposti ihmiset toisilleen juttelevat. Näin sosiaalista päivää harvoin kokee ja kaiken lisäksi pääsin eroon kaksihaaraisista.

Olo oli Vinkissä käynnin jälkeen aivan loistava vaikka se pakkasviima pilaskin muuten ihan kivaa sadepäivää ja se vitutti. Meinasin jo soittaa ennen sinne lähtöä etten tulekaan, kun olin niin poikki kauppakassien raahaamisesta ja sydän hakkas, mutta menin kuitenkin. Ihana, että ihmiset jaksaa olla kannustavia ja rohkaisevia... Tuli samanlainen olo kuin nuorisoaseman lekurilla silloin joskus, että vau, mä pystyn tähän ja jos jostain syystä tuntuiskin etten jaksa niin saan apua ja sitten jaksan.

En muista milloin olisin viimeks siivonnut keittiötä tai ollut muutenkaan näin energinen ilman subua. Yleensä on tarvinnut edes pienet saadakseen perseensä ylös ja hankaamaan innolla keittiön pintoja tai tiskaamaan.

Sammon kortit ei siis tosiaan toiminut tänään. Meinasin mennä Sampoon valittamaan, että ovat vetäneet pääsiäisenä tilini miinukselle eivätkä oo korjanneet asiaa, mutta lafkassa oli helvetillinen jono käteisen nostajia ja - ylläriylläri - turvamies, joka toivotti kaikki tervetulleiksi jo tuulikaapissa sellaisella arvioivalla katseella. Nyt mä tajuan mitä se Sammon tiedottaja on tarkoittanut sillä että ongelmatilanteisiin pitää varautua.

Muuten olo on suorastaan loistava olosuhteisiin nähden, mutta viime yöstä viisastuneena aion jättää epätoivorätkimisen tänään väliin ja hain alkoholiliikkeestä parin päivän sammumistarpeet. Vihaan näitä vatsakramppeja. Ihan sama vaikka nukahtaisi muuten pystyyn, mutta ne krampit vaikka herättää kesken syvän unen ja sitten on täysin tutkalla. Siihen ei toimi kuin bupre tai kokovartalosäilöntä alkoholilla.