Kello on taas vaille kahden yöllä, ja nukkumisesta tuskin on taaskaan toivoakaan. Nukkumisvaikeudet yön molemmissa päissä alkavat jo tuntua luonnollisilta parin viikon jälkeen.
Ihmettelen useimpina päivinä mitä teen täällä ja yritän olla ajattelematta sitä miltä tuntui viimeksi blogatessa. Yritän olla muutenkin ajattelematta liikaa. Niin kauan kuin olosuhteet eivät siihen pakota niin en ajattele ainakaan mitään pitkällä tähtäimellä, pari tuntia eteenpäin saa riittää.
Pitäisi päästä pois muutamaksi kuukaudeksi, siksi aikaa että unohtaisi arjen täällä ja voisi katsoa miltä elämä tuntuu toisissa olosuhteissa. Nyt sitä on vaikea kuvitella, fantasiointi ja mielikuvitus ovat muutenkin mörköjä. Kun on vaikea olla, tuun koneelle ja yritän tarvittaessa trollaamalla saada aikaan jotain riittävän turhanpäiväistä väittelyä kaikenmaailman urpoteinien kanssa. Tai avaan tv:n riippumatta siitä mitä sieltä tulee.
En päässyt lähtemään täältä mihinkään. Puhuttiin silloin ennen aamua, se kertoi keskusteluistaan terapeutin kanssa ja pyysi apua. Jäin, koska lähteminen ois ollut paljon vaikeampaa. Itsekunnioitus toisaalta horjuu kun yrittää arvioida tilannettaan jotenkin ulkopuolelta, mutta toisaalta jo lähtöpäätöksen tekeminen ja siihen psyykkaaminen sai aikaan sen, että uskon jo pystyväni siihen jossain vaiheessa, niin, etten sitten ryömi takaisin parin päivän päästä.
Muutama päivä meni niin hyvin, tai toisinsanoen ilman yhtään mitään. Pari hajamielistä päänsilitystä, sitten menikin pari päivää toisen vatsahaava/tms. oireisiin, oksenteli verta ja sen sellaista. Toin vettä ja nenäliinoja ja olin kuulemma niin ihana kun huolehdin.
Kävin psykiatrilla, joka suositteli mulle "ehdottomasti" terapiaa paniikkioireiden, masennuksen ja perhetaustan takia. Viimeisen puolen minuutin sisällä se kysyi päihteistä, selitin sille teiniaikojen pilvenpolton ja alkoholinkäytön vuosittaiset repeilykuukaudet. Kun se kysyi fetamiineista ja opiaateista myönsin kokeilut, samoin iv-käytöstä, mutta en halua alkaa jauhamaan aktiividouppaamisesta vielä pitkään aikaan, katsotaan sit jos löydän hyvän terapeutin. Sanoi psykologien ottavan muutaman viikon sisällä yhteyttä kolmen kk:n jaksoa varten, että sen jälkeen se voisi ohjata mut kelakorvatulle yksityisterapeutille. Reseptien uusinnasta ei tarvinnut edes keskustella, ilmoitti vain että tuo vaan uusintaan kun haluat. Pääasia ettei se tiputtanut mitään, niitä on liian vähän nytkin.
Tänään puhelin soi kaksi kertaa, mutta olin niin unessa etten jaksanut vastata, myöhemmin numeron vastaajassa psykologin naisääni kertoo olevansa lomalla 31.7. asti ja toivottaa hyvää kesää.
Yhellä olis ollut terapeutti eilen muttei se mennyt sinne vatsan takia. Iltaa kohti sen olo alkoi helpottaa ja se lähti teinien luo. Mutkin kutsuttiin sinne ensimmäistä kertaa, menin sinne, kukaan ei puhunut mulle mitään paitsi että yksi niistä kysyi, miksi Yks kutsuu mua aina niille puhuessaan lohikäärmeeksi.
Tänään se kävi kaupungilla virastoissa ja tuli kotiin. Sitten se lähti purkamaan takapihan paviljonkia naapurin äijien kanssa. Joskus 8h myöhemmin se tuli kotiin alakerran naapurin pojan kanssa, laittoi ruokaa eikä ymmärtänyt miksen ollut erityisen innoissani ja rakastava kotivaimo. Olin jo aikaisemmin päivällä valittanut siitä ettei millään mitä sanon ole väliä, että se puhuu aina päälle myös kysyttyään multa just jotain, ja ettei mulla oo sellasta tunnetta kotona että olisin sille edes olemassa.
Tv-lupatarkastaja kävi sillä välin kun se oli naapurin luona dokaamassa. Ovikello soi ja avasin kuvitellen et Yks tulee kotiin (se unohtaa aina avaimet ja kännykän kotiin ainakin jos liikkuu vaan tontilla) tai et joku naapuri kyselee sitä. Ovella seisoi joku äijä, joka näytti viestintäviraston korttia ja katsoi ovelta näkyvää Yhen tv:tä. Pyysin tulemaan uudestaan huomenna kun asunnon haltija olis paikalla, ja sen tentatessa niiden numeroita käskin käyttämään tiedustelua. Sit se alkoi tenttaamaan mun suhdetta asukkaisiin. Jouduin melkein väkisin sulkemaan oven kun se ois halunnut jatkaa keskustelua, oli varmaan bongannut ne pari lattialla lojuvaa klikkikuppia, kyttiähän noista kai suurin osa on koulutukseltaan. Meillä molemmilla pitäs kai olla salaiset numerot, säätäkööt niitä sitten kyttiksen kautta jos vaivautuu. Kyylä.
Elimistö on ihan sekasin, pitää seuraavalla kertaa stadiin mennessä päästä Vinkkiin hoitajalle tai lääkärille. Ihan kun ois kolmatta viikkoa hitaasti pahenevat subureflat päällä, palelua, hikoilua, vapinaa, unettomuutta ja ruoansulatus päin helvettiä. Portaita ylös noustessa loppuu happi ja lihakset on maitohapoilla. Tänään on ollut fyysisesti helpompaa, psyyke mättää sitäkin enemmän.
Se mistä oon enemmän huolissani on veren hyytyminen. Ryynisnaguja vetäessä veri hyytyy putkeen heti jos ei kaikki mene perille ekalla kertaa niinku pitäis, kun suonet katoilee. Aikaa uuteen yritykseen on ehkä 20sek, ennen kuin hyytymä muuttuu semikiinteeks venyväks ektoplasmaksi ja tukkii spigun täysin niin ettei mitään liiku suuntaan tai toiseen. Tai sit putken seinämään muodostuu sormenpään kokonen möykky. Perusnistiveritaudit on poissuljettu testeillä ja rokotuksilla, oon miettiny kaikkea mahdollista putkessa olevan veden lämpötilasta ja nestehukasta prostasykliini-tromboksaani-tasapainoihin ja tullu siihen tulokseen et joku veressä oleva häirö saa aikaan sen et se vaan hyytyy liian nopeesti ja lisäks verisuonet supistuu ihan kadoksiin.
Meidän lemmikkifattahuora soitti harjoittaessaan sosiaalidemokraattista itseoikaisua oikaisuvaatimukseni takia ja pyys mua tulemaan mahdollisimman pian käymään hyväksymään ja allekirjoittamaan sen itseoikaisupäätöksen. Pyysin kertomaan sisällön siinä vaiheessa, että tiedän etten turhaan tule mitään hyväksymään, ja saan kuulemma heinäkuun toimeentulotuen, koska ne myöntää mokanneensa mun tiliotteiden saldolaskelmat. Kun kysyin miksi mun pitää hyväksyä niiden päätös, et niidenhän osuus on tehdä päätös ja sitten toimittaa se mulle, mistä lasketaan 7+30vrk valitusaikaa hallinto-oikeuteen, se mumisi jotain "käytännöstä".
Näillä täällä oli myös kuulemma ihan vakiintunut käytäntö laskea tukisummat kuun 1. päivän saldon perusteella riippumatta siitä mistä rahasta oli kyse tai mihin se oli kulutettu, minkä ne nyt siis oikaisee.
Aikansa mumistuaan se löysi jostain "käytännön" jonka luki mulle ylpeän ja itsevarman kuuloisena. Sen mukaan asianomistajan haitaksi tehtävään päätökseen tarvitaan tämän hyväksyntä, mutta kun ihmettelin, että miksi hyväksyntä tarvitaan myös tällaiseen eduksitehtävään päätökseen, se mumisi taas jostain käytännöstä. Kerroin, että nuo sen "käytännöt" löytyvät simppelisti hallintolaista ja että se voi hyvin tarkistaa asian siitä ja soittaa mulle ratkaisun, koska sille sen lain lukemisesta ja soveltamisesta maksetaan tuntipalkkaa. Lupasi kysyä esimieheltään.
Loppujen lopuksi väsyin siihen tyyppiin ja pyysin postittamaan sen päätöksen, että voin tutustua rauhassa johonkin joka mun pitäisi allekirjoittaa ja josta se ei osannut sanoa miten sen hyväksyminen allekirjoittamalla vaikuttaisi mun valitusoikeuteen. Googlen mukaan tyyppi on sosiaalityön YTM.
Kesällä, sillon tehdessään tuota nyt oikaistavaa päätöstä, se soitti kolme viikkoa toimeentulotukihakemuksen jättämisen jälkeen ja ihmetteli, miksi hakemuksen mukaan olen hakenut kelan asumistukea vain 1.9. asti, vaikka samalla sivulla heti alapuolella lukee tikkukirjaimilla, että siirryn opintotuen ja asumislisän piiriin 1.9. alkaen. Nyt se pyysi kämppikseltä kirjallisena selvitystä siitä, miten se on voinut tulla toukokuun toimeen 70 eurolla, kun kerran muut 300e oli nostettu käteiseksi kuun alkupuoliskolla... Kämppis kirjoitti sille selvityksen siitä, miten konkreettisessa muodossa oleva käteinen valuutta toimii edelleen maksuvälineenä.
Meidän valitus avioliitonomaisissa olosuhteissa elämisestä menee sosiaalijaostolle, eli sitä eivät aio itseoikaista. On vähän kohtuutonta tiputtaa meiltä yhteensä huntti kuussa siksi että satutaan olemaan eri sukupuolta, kiusataan oikeusistuimia ihan huvin vuoksi niin pitkälle kuin saadaan valitusoikeuksia, koska Kelalla on tuo sama ongelma ja se vituttaa riittävän monia meidän lisäks... Katsotaan perusteluita sitten.