Taivas rajana (10.4.07)

Monday, August 06, 2007

Löysin jostain tietokoneen kovalevyn kätköistä jonkin keväällä Saariselällä perhelomalla kirjoitetun blogimerkinnän, jota en jostain syystä ikinä laittanut nettiin asti. Sama kai se on tänne nyt laittaa, niin voin rauhassa tuhota sen koneelta. Kun se nyt tavallaan jopa sopii ajankohtaan.

Tuosta tuli mieleen, että pitää alkaa käydä vanhoja päiväkirjoja läpi. Tosin viimeks kun luin niitä, vaan vollotin kaks päivää, mutta jossain vaiheessa on kuitenkin mietittävä se, mitä niistä ajoista kaipaa ja miks ne tuntuu aina vaan palaavan. Fläsäreitä, kuin sähköiskuja - ihan vaan jostain yksittäisistä valokuvista tai sanoista...

__

Taivas rajana (10.4.07)

Kama ottaa kaiken muttei anna mitään muuta kuin turvan vieroitusoireita vastaan. Kun kamaa on paljon saatavilla, siitä eroon pääseminen näyttää helpolta. Sitä ajattelee: "En minä enää saa edes kiksejä kamasta. Voin yhtä hyvin lopettaa". Mutta vieroitusoireiden alkaessa tilanne näyttää toiselta.
(W. S. Burroughs, Nisti)

Ensin aina ajattelee kauan sitten menneenä entisenä elämänä sitä siistiä liikkuvaa elämää ja aikaa ennen ensimmäisiä vetoja, kun ei vielä tiennyt minkä kaiken mukaan ja millä intensiteetillä elämäänsä voikaan rytmittää.

Sitten rajat alkavat muuttua ja on pakko myöntää, että euforiakylpy ei loppujen lopuksi muuttanut mitään, ainakaan huonompaan suuntaan. Sama kierre oli päällä vuosia ennen sitä, mutta nykyään kaiken voi konkretisoida vetämiseen. Vetämiseen konkretisoituu itsekontrolli, sosiaalinen elämä, itsetunto ja sen ajoittaiset romahdukset. Siihen on mukavan helppo heijastaa kaikki sekin, millä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Uskon olevani nykyään paremmassa kunnossa kaman vaiheittaisen käytön ansiosta, kuin jos en olisi ikinä ollut narkomaani. Kun ihminen lakkaa kasvamasta, hän alkaa kuolla. Narkomaani ei ikinä lakkaa kasvamasta. Käyttäjä on alituisen tarpeen ja tyydytyksen tahdistamassa kutistumisen ja kasvamisen tilassa.

Psyykelle tämä on tehnyt hyvää. Masennus on kontrolloitavissa ilman vetojakin, sen kanssa vain elää niinkuin reflojenkin jos on tarve. Turha ylpeys on karissut. Saan asioita aikaan eri tavalla. Itseään on pakko ottaa niskasta kiinni ajoittain. Sen verran röyhkeää ylpeyttä vielä on, että vetämistä ei halua hyväksyä tekosyyksi itselleen olla tekemättä asioita. Ne tehdään itkien ja palellen ja reflatuskissaan jos on pakko - tai todennäköisemmin lykätään vieroitusta tehtävän yli ja selitetään että tekeminen on tärkeämpää kuin lopettaminen.

Mulla on aina ollut lyhyt muisti. Asioita käsittelee muutaman vuoden mittakaavoissa ja vaihtelevin tavoin rajattuina kausina. On partiokausi kotipaikkakunnalla, angstinen teinilarpvaihe ja itsenäisyyden rajojen testailu, tarpeellisuuden tavoittelua milloin mitenkin ja kiksihakuista seilaamista ja pakkomielteistä riippumattomuutta muista ihmisistä. Nykyisen voi kai määritellä vaiheeksi jolloin on toteuttanut ne etäiset asiat mitä suunnitteli edellisten kausien aikana ja oppinut vähän katsomaan peiliinkin.

Sauna alkaa olla varmaan kohta lämmin. Baarikaapista siideriä hinnasta piittaamatta, kerrankin yö ja teetä yksin. Hävettää, etten tuonut pikkusiskolle tuliaisia: se toi taas mulle. Oon ajattelematon isosisko.

J&S yllättävät taas. Taivas on rajana f. Adebizi & Konna on levyn kärkeä. Aina välillä suomiräpistäkin löytyy jotain uutta jota jaksaa kuunnella.