Miks mikään ei muutu mut muilla on ihan erilaista?

Monday, August 06, 2007

Löysin vaihteeksi taas yhden biisin lisää angstiräbäkokoelmaani. Hallusinaation Eksyksissä ja Graffiitin tuo joku itsaribiisi ei tosiaan ole mitään a-luokkaa, mut se viattomuus siinä tuo mieleen varhaisteiniajat. On ihan hyvä, että jokin joskus laittaa muistelemaan sitä millainen oli joskus ja miten maailmaa katsoi ennen.

Muutenkin nämä äänenmurroksen just ohittaneilta kuulostavat äänet, jotka heittää c-luokan settiä itsarin tehneistä kavereista tai doupeista herättää mussa jotain vanhoja herkkiä tunteita. Silloin ei oikein osannut kohauttaa olkiaan millekään, nykyään on vaikea ravistella itseään mihinkään muuhunkaan.

Hesarin verkkosivuilla kerrottiin, että Soukan skinit oli ampuneet ostarilla neljää tyyppiä, joista yhtä ylävartaloon. Tähdänneet ulkomaalaistaustaiseen, mutta osuneet suomalaisiin, ilmeisesti paikalliseen hoppariposseen.

Saatanan äpärät. Jotkut meistä kuitenkin oli katsomassa ja muistaa, miten te vitun munapäät ravasitte paniikissa ympäri Vilperin Perikuntaa ja haalitte biljardikeppejä suojaksi, yrititte soitella apuvoimia jotka eivät tosin iän puolesta päässeet sisälle baariin ja miten jokaikinen baarissa oleva kuuli sen paniikin huudoissa. "Vittu siel on kommandopiposia neekereitä ja antifasisteja, tulkaa nyt saatana auttamaan!"

Sillon te saatanan natsit pelkäsitte, ei ne tykit teistä rohkeempia tee, vitun urpot. Jatkakaa samaan malliin, ylittäkää liikaa rajoja niin enää ei hommia selvitetä symbolisilla voimannäytöillä. :(

Mulla on liikaa adrenaliinia. Voisin lähteä purkamaan sitä johonkin, joku vitun fillareiden syyhkiminen tai kilikalit ei houkuta riittävästi.

Saan oman toimistotilan meidän toisesta vaatekomerosta, ja Yks saa isommasta makuuhuoneesta työhuoneverstaan. Mulle se riittää tietokoneelle ja kirjoille ja kansioille loistavasti, ikkunattomuus saattaa ehkä vähän ahdistaa jossain vaiheessa. Mutta ainakin voin pitää siellä rottiksia vapaana, katsella kun pallerot pääsee lopulta kiipeilemään vapaasti hyllyillä ja tuijottamaan Tuhkimotarinaa mun olkapäältä kun se taas palaa kesätauolta.

Lähetin taas yhden työhakemuksen. Toivo taitaa olla turhaa, vaikka vakaan mielipiteeni mukaan pätevyydestä sen ei pitäisi olla kiinni, mutta myönnän etten joskus 4-5 vuotta sitten antanut ehkä itsestäni kovin jees-kuvaa :). Tosin, jos joku arvioi työhakemusta sen perusteella mitä joku on ollut 19-vuotiaana ja mistä kantaa edelleen henkkoht kaunoja, niin ehkä en halua sen kanssa töihinkään...

Onneksi voin aina hakea puolisen vuotta sairaslomaa ja sairaspäivärahaa, jos ei töitä irtoa ja/tai pää ei kestä. Tosin tuntuu, että töitä olisi pakko saada, tai on 24 tuntia vuorokaudessa yksin päänsä kanssa.

Ehkä tää tästä. Vaihtelua en kaipaa, ihan vaan simppelisti töitä. Ottakaa joku ees haastatteluun, niin tuntuu et mua ees saatetaan harkita!