Pienestä tyytyväinen matoja nappaamassa

Wednesday, August 08, 2007

Kuvittelenko vai onko Erhealbumi päättänyt pienentää fontteja entisestään? Tää paska ei suostu edes muuttamaan fonttikokoja vaikka erikseen jokaisen editoisin.

Kello on soimassa kymmeneltä, vaikka kumpikaan ei saanut yöllä nukuttua. Yks alko ahertaa jotain väliaikaverstaassaan ja kaivoin ensimmäistä kertaa ne kolme vuotta sitten hyvin aikein Tarjoustalosta ostetut verkkarit kaapista, tsekkasin polkuja puhelinluettelon kartasta ja lähdin lenkille ehkä toista kertaa neljän vuoden aikana.

Kumma kyllä, veren makua ei saanut suuhun vaikka yritti, ja kerrankin juokseminen otti lihaksiin ennen hapenottokyvyn ja keuhkojen pettämistä. Pari kilometriä meni varttiin, ja siitä 500m loppuvaiheesta piti tyytyä kävelemään. Innostuin silti, luulin että oisin ollut raato jo 500 metrin hölkän jälkeen. Päätin tavoitella kelvollista tulosta Cooperin testiin viel ennen talvea. Ei 2500m 12 minuuttiin voi olla mahdoton tavoite, maratonin jätän vielä pöytälaatikkoon siihen "vielä joskus minä..." -kansioon.

Pienikin lenkki tuntui psyykessä heti. Tosin vajaa tunti sitten heräsin aamuyöpainajaisiin ja omaan huutoon, enkä oo enää saanut nukuttua. Keitän kahvit, syön aamupalan (ekaa kertaa sitten...) ja ellen vahingossa herätä Yhtä voisin lähteä ennen kasia vielä aamulenkille... Käsipainotkin voisi taas kaivaa varastosta, sitten Joskus.

Ensimmäinen päivä, kun tuntuu et on terve nälkä. Ehkä tämä tästä. Kun viikko on kohta täynnä, yritetään pitää 1-2 päivää taukoa metukan kans ja katotaan mitä tapahtuu.

Amazon hyväksyi lopulta maksuyritykseni kolmannella kortilla. Ilmeisesti Nordea ei maksa niille suojelurahaa. Viimeksi lähetyksistä tuli toinen viikossa, toinen 2 kk:ssa - saa nähdä, kauanko nyt venaan Willie D:täni ja kirjoja Pablo Escobarista.

Kahvinkeittoon. Milloinkohan olisin viimeks istunut yksin keittiössä lukemassa hallinto-oikeustapausten ratkaisumalleja ennen seittemää aamulla ja vaan kuunnellu kehätien metelin asteittain nousevaa kohinaa...