Pussikeitto pelastaa

Thursday, August 09, 2007

Oon maininnut jäätelökuuristani jo pariinkin otteeseen. Kyseessä on siis ihan täysipainoinen, 99% jäätelökuuri, johon on kuulunut lisäksi noin kaksi näkkileipää viikossa ja kaksi lusikallista lämmintä ruokaa kuussa. Taitaa olla menossa viidettä tai kuudetta viikkoa, en tiedä.

Tänään keksin pussikeitot. Kaivoin vanhat pussukat keittiön kaapista ja oon nyt nautiskellut tomaatti-basilikakeitosta, johon on lisätty valkosipulia ja paljon voita. Nuo leipäkrutongit tuntuvat melkein kiinteältä ruoalta, joten olen melkein varma että alan parantua.

Yks oli eilen paskalla päällä, heitteli laatikoita ja hakkasi rystysensä verille oviin ja seiniin. Kyyhötin peiton alla, vaikka tiesin ettei se mulle ollut vihanen, katkera vaan siitä ettei oo rahaa ja töitä ei saa vaikka kuinka hakee ja porukatkin vittuilee eläessään vielä ajalla, jolloin kaikille oli tarjolla vakituinen elinikäinen duuni. Jos joku vielä aukoo turpaansa rakennusalan perusmiehistöpulasta niin saa pesarin hanuriin, saatanan paskafirmat unohtavat vaan mainita että pula ei oo suomalaisista, jotka osaa vaatia TES:n mukasta minimipalkkaa vaan balteista, joille vähempikin riittää.

Oltiin eilen molemmat sen verran hajalla, että käytiin baarissa yhdellä, joka venyi kolmeen. Olo oli kotiin kävellessä aivan hirveä, taju petti keskellä koulun kenttää ja jouduin istumaan polvillani aikansa. Kotona oksennuskramppasin tunnin, pari ennen kuin taju meni.

Tänään heräsin ajoissa ja muuten pirtsakkana, mutta psyyke kirkuu oikosulkuja. Itkin hysteerisesti pari tuntia, luovutin yrittämästä ehtiä sovittuun lauttaan Tallinnaan katsomaan homoja ja mahdollisia natseja, napsin 40mg diappareita ja sain hetken nukuttua. En muista että olis koskaan tullut vastaavaa yhdistettyä paniikki- ja masennuskohtausta, mut se totaalilamautuminen ja hysteria oli aika pelottavaa. Nyt olo on hiukan helpompi, vielä särkylääkkeet, päivän metisannos, kaikkien Xanttujen haaliminen sekalaisista taskuista ja saatan vielä onnistua pääsemään iltalauttaan.

Tallinna-biletys tulee kyl jäämään vähiin, haluan vain istua puistossa lukemassa jotain mitä Suomalaisen pokkariosastolta mukaan tarttuukaan tai käydä jossain museossa, ja ehkä opetella taas syömään. Onneksi Tallinnassa on kaikissa baareissa mahtavia snack-listoja, joilla kiinteän ravinnon syöntitreenaus vois käynnistyä.

Ostin lopulta digikameran. Aina joskus haluaisi kuvata jotain, ja nyt kerrankin on sellainen jolla saa suht tarkkoja kuvia ja joka on niin pieni ja kevyt et menee mihin vaan. Vielä kun oppis käyttämään - reilu tunti aikaa pakata, ja pitää viel koittaa säätää ne patterit ja muistikortit käyttökuntoon...