Friday, January 23, 2009
Päädyin jonkin aikaa sitten tunnollisena työntekijänä duunipaikan kautta vapaa-ajalla järjestettyyn koulutukseen. Seurakuntien turvallisuuskoulutuksessa odotti kolmisenkymmentä 70+ seurakuntatätiä, jotka vilkuilivat paheksuvasti meidän nuorten renttujen takapöytään päin aina kun hihitys ja kuiskuttelu kuului liikaa.
Kouluttajan (alan ammattilainen) puhuessa turvallisuusuhkiin varautumisesta ja ennaltaehkäisystä pari tätiä intoutui kertomaan, kuinka heidän tilaisuuksissaan aina sekä rukoillaan että lauletaan virsi. Näin tilaisuudella on tuplavarmistus ylhäältä.
Kulttuurierot tulivat esille, kun puhuttiin pelosta ja sen käsittelystä. Erään keski-ikäisen tädin pelottavin kokemus oli ilmeisesti se, kuinka kadulla kävellessä vastaan tuli kultainen noutaja, joka murisi. Toinen tahtoi tietää miten toimitaan jos joku yleisötapahtumassa yhtäkkiä kaatuu tajuttomana maahan. Että pitäisi tietysti mennä auttamaan, mutta mistä tietää jos se onkin huumeidenkäyttäjä?
Loppukurssi olikin perinteistä keskustelua siitä, miten huumeidenkäyttäjän tunnistaa. Kouluttaja kertoi oman kokemuksensa harhaisesta narkomaanista, joka kuulosti vahvasti enemmän mielenterveyspuolen potilaalta. Puitiin pupillit, puitiin todellisuudentajun menetys, harhoissa eläminen, arvaamattomuus ja muut kliseet. Jossain vaiheessa alkoi vituttaa sen verran, että teki mieli nousta seisomaan ja sanoa, että tässä on teille esimerkkinarkkari.
Olin viime viikolla kolme päivää poissa ilmoittamatta sen pikkupsykoosini jälkeen, ja nyt olen koittanut keräillä irtopisteitä duunissa tavallaan sen hyvittämiseksi. Sen takia menin tuonne kurssillekin. Nyt kuulin, että työnkuvani laajenee mahdollisesti toimistotehtäviin; en tiedä, onko se pois laatikoiden roudauksesta vai iisi lisä siihen. En ole myöskään ihan varma, onko tuo ylennys vai alennus...
Päihdepuoli meinasi päästä joulunpyhinä luiskahtamaan, kun parin millin sijaan taskuun napsahtikin kokonainen. Kipeily iski päälle vasta pari viikkoa myöhemmin, kun olin jo ehtinyt ajatella ettei sitä tulekaan. Olen saanut ensiapua pikkutipoista metadonia ja päättänyt yhteisellä sopimuksella Yhen kanssa, että nyt on sit viimeistään pidettävä pitkä tauko. Olen varsin tyytyväinen siihen, että se tukee tietyissä jutuissa; ei syyllistä pienten ottamisesta, mutta kannustaa olemaan ilman.
Kuivumisen aloittamisesta on nyt vajaat seitsemän kuukautta, ja kaikki on edelleenkin jatkuvaa tasapainoilua. Päätin jo aikaa sitten vältellä nauloja, että kädet paranisivat joskus esittelykelpoisiksi, ja sitä kautta on tullut välteltyä myös kaikkea sellaista, mitä ei voi niellä tai sulattaa. Piikkiriippuvuus alkaa kadota kokonaan ja sen mukana tarve vetää. Ei se ole sama asia ilman neulaa.
Kiroilen edelleen sosiaalitoimistoa. Vein niille vuodenvaihteessa ehkäisyreseptini (niinkuin jo iät ja ajat) maksusitoumusta varten, niin kolmen viikon (!) odottelun jälkeen respa tuli postissa takaisin ja päätöksessä käskettiin ostaa omilla rahoilla ja laskuttaa sitten. Tietävät varsin hyvin, että tilini on varsin tyhjä. Yhelle maksetaan metadonihoidon varjolla Cialikset mukisematta, mutta mulle ei ehkäisyä...
9 kommenttia:
Toivon sulle voimia pysyä erossa subusta! Vaikka joskus tuossa aiemmin pohdit blogissasi, että milli-kaks silloin tällöin ei vielä koukuta sinua uudelleen - tosin itsekin totesit, että et voi tietää ellet kokeile - mutta rohkenen olla kuitenkin jyrkästi eri mieltä. Addikti on aina addikti. Hirveän, hirveän harvalla on mahdollisuus palata kohtuukäyttöön. Uskallan jopa sanoa, että tuskin kellään. Kohtuukäyttöajatukset ovat narkomaanin tyypillisen tapa olla myöntämättä oman ongelman syvyyttä ja saada oikeutus käyttää "edes vähän", koska kaman vetämisen lopettaminen kokonaan on vaan niin surullinen ja ahdistava ajatus. Ikään kuin laittaisi suhteen poikki läheiseen, mutta epäluotettavaan pitkäaikaiseen ystävään. Moni narkomaani kokeilee epäonnistunein lopputuloksin kohtuukäyttöä useaan otteeseen ennen kuin todellisuus lopulta sitten valkenee.
En voi tietenkään varmuudella väittää, että olisit samassa kierteessä nyt uudelleen, mutta ehkä se kuitenkin on luisumassa siihen suuntaan...? Toivon, että et pilaisi 7 kuukauden hyvää kuivattelua asettamalla itseäsi muiden addiktien "yläpuolelle" kuvittelemalla, että napsu silloin, toinen tällöin ei olisi aivan sairaalloisen riskin ottamista.
Hyvää viikonloppua!
Luuydin: Olet monessa suhteessa täysin oikeassa. Olen tiedostanut jo ennen lopettamista sen, että kuvitelma kohtuukäytöstä on muiden yläpuolelle asettumista, ja olen yrittänyt olla nöyrä sen suhteen. Nyt olen entistä nöyrempi, koska tiedän häilyväni satunnaiskäytön ja ongelmakäytön rajamailla.
Kierteeseen tuskin olen luisumassa, koska saan ulkopuolista tukea sen lopettamiseen nyt alkuunsa. Riskin ottamista jokainen kerta on ehdottomasti, ja joka kerta on huomioitava se mahdollisuus että tällä kertaa se repeää käsistä.
Uskon sen, että ensimmäisen vuoden aikana relapseja sattuu eniten, toisen vuoden aikana vähemmän jne. Siksi en jaksa velloa itsesyytösten syövereissä, kunhan pakonomainen käyttäytyminen on historiaa. Se on se, mitä vältän ja pelkään viimeiseen asti.
Lisäyksenä vielä, että Yks on mulle tässä tilanteessa korvaamaton paitsi tuki myös vertailija: oli se kuinka sokea tahansa oman päihteilynsä suhteen, se huolehtii mun tilanteesta ja käytöstä sen mukaan, että tietää etten halua alkaa vetämään/koukuttumaan enää uudelleen.
Mulla on turvallinen olla. Tiedän, että joku muu puuttuu asiaan heti jos näyttää siltä että "satunnaiskäyttö" lipsuu yhtään enempään ja tukee sen lopettamisessa. Jos Yhtä ei haittaisi vaikka alkaisin vetää uudestaan tästä ei tulisi mitään; sen hoito taas motivoi minuakin yrittämään enemmän kuin silloin, jos kyse olisi vain itsestäni...
Kuulostaa tosi hyvältä tuo teidän kuvio Yhen kanssa. Ei se varmaan tuo lopettaminen pariskuntana oikein toimisikaan, ellei siinä olisi molemmilla vakaa halu raitistua ja samalla se toisen tukeminen toisen raitistumisessa. Varmasti parisuhdetilanteesta on sinulle nyt hyötyä - vaikka olen kyllä kuullut toistakin parisuhdelopetteluista: toinen repsahtaa, toinen messissä jne. Teillä tuo tuntuu menevän jotenkin eri lailla. Hyvä!
Niin sitä vielä, että tiedän kyllä, että et varmaan tarkoittanut kommentillasi sitä, että Yhden tuki olisi sinulle kuin happi keuhkoille. Olen aidosti myös sitä mieltä, että tuo suhteenne toimii sinulle nyt tukena ja myös turvana lopettamisessa. Haluan yllä mainituista sekoista huolimatta sanoa, että on hirveän tärkeää löytää se voima ja halu putsina pysymiseen sisältään. Parhaassa tapauksessa läheiset ihmiset toimivat motivaattoreina, mutta silti suurin motivaatio pitäisi olla sinussa itsessäsi. Jos tukeutuu/turvautuu liikaa jonkun toisen apuun, rakennelma ei koskaan ole niin tukeva, kuin silloin kun rakentaa turvaa omasta sisimmästä käsin.
Luuydin: Kiva, että kommenttien kautta viimeistään tulee pohdittua asioita pidemmälle päänsä sisälläkin.
Olen yllättynyt siitä, kuinka paljon Yks tukee. Luulin käyväni koko prosessin läpi yksin, mutta yllättäen toinen kyseleekin ja tukeekin tarvittaessa. Tottakai on auki miten tästä eteenpäin menee, mutta juuri nyt minua vain tuetaan joka puolelta...
Voimaa ja tsemppiä ja onnistumisia taas toivottelen! Vahvuutta! Ja sunnuntaita! :)
Mää niin toivon kans, ettet luisu taas koukkuun. Se on niin hirveän masentavaa irtipääsemisen jälkeen huomata, että taas joutuu aloittamaan alusta. Silti se ei ole hukkaanheitettyä aikaa se kuivuminen vaikka retkahtaisi kuinka koukkuun myöhemmin. harva pääsee ensimmäisellä tai toisella yrittämällä eroon. Mulla on nyt kolmas "oikea" vieroitus alkamassa ja toivon todella, että tää kerta sen toden sanoo... ainakin nöyryyttä on tullut asian edessä rutkasti lisää, ehkä järkeäkin. Toivottavasti.
Mutta huh huh tota ehkäisyjuttua, toihan on ihan naurettavaa! Antaako ne muuten Cialista ihan automaattisesti metkulaisille, vai vain pyydettäessä eli tarvittaessa eli jos on parisuhteessa? Mä en ole ollut tietoinen tosta lääkistyksestä metadon-hoidossa.
-minh-
Kai tässä kituuttaa. Eipä ole enää kipeilyn mentyä ohi tehnyt mielikään - vaikka joo, se tulee varmasti vielä vastaan.
Minh: Ei sitä mitenkään automaattisesti anneta, enkä yhtään tiedä miten monella sitä on. Luulis että suht helposti saa ihan tk:sta pyytämällä, ainakin hoidon alkuvaiheessa.
Post a Comment