Yölevottomuus

Monday, January 05, 2009

Tissuttelu on alkanut hiukan lähteä käsistä. Alkoholi antaa päiviin sisältöä ja rauhoittaa. Yhen käydessä aamuisin klinikalla se poikkeaa nykyään paluumatkalla joko marketin kaljahyllyllä tai pahimmassa tapauksessa alkoholiliikkeessä, joten tissuttelu saattaa alkaa heti aamusta Valdemarin tai Karhun voimin. Itselleni käyn hakemassa pari kolme keppanaa päivässä, toisella taas lipsahtaa vähän helpommin ruodusta: kuukauden se ehkä jaksaa tissutella kohtuudella, sitten Alkon ovi heilahtaa ja pari nappia menee siinä sivussa, ja taskusta löytyy vielä yksi salmari ja pitää vielä hakea kaupasta illalla keppanaa. Ja siinä sitä taas mennään muutama viikko ja itselläkin tulee sitten juotua turhan paljon päivien mittaan.

Nyt Yks makaa sohvalla, tuijottaa silmät harittaen Ozia koneelta ja hihkuu aina välillä rankkojen kohtausten kohdalla. Välillä sen silmät sulkeutuu hetkeksi ja se herää huitoessaan tuntemattomia tummia häälyviä hahmoja pois päänsä vierestä. En löytänyt sen Seroqueleja, mutta nähtyään hahmoja kolmatta kertaa se lupasi mennä pian nukkumaan.

Duuni alkaa taas tällä viikolla. Toisaalta olen helpottunut että saan syyn lähteä ulos välillä, toisaalta ahdistaa ajatus ihmisjoukoista ja jatkuvista sosiaalisista kontakteista. Ulkona on kylmä ja olisin ihan valmis makaamaan peiton alla kevääseen asti tekemättä yhtään mitään. Subu piti lämpimänä: silloin ei jostain syystä tuntenut kylmää, ehkä tuulta lukuunottamatta. Nyt pakkanen tuntuu kuristavalta, ahdistavalta, se jotenkin lukittaa kropan ja mielen. Talvisin on aina epäsosiaalinen, epäaktiivinen ja sulkeutunut, ja haluaa vain paeta maailmaa suojaan peittojen alle ja nojatuolin nurkkaan.

Onkohan olemassa duuneja, joissa saisi rauhassa tiuskaista ihmiselle, johon palaa totaalisesti käämit? Sitä käy aika harvoin, mutta joskus vaan palaa pinna täysin, lähinnä silloin jos toiset ovat täysin piittaamattomia siitä kuinka paljon hankaloittavat toisen töitä ilman mitään muuta syytä kuin oma laiskuus, itsekkyys tai välinpitämättömyys. Joskus annan mielihalulle myöten ja teen tiukoin sanakääntein selväksi, että toisen toiminta mättää enkä aio katsella vastaavaa, ja että sopii mennä muualle ellei tarjonta kelpaa. Onneksi en ole ruokakaupan kassalla, vaikka tämä nykyhomma antaiskin siihen kai aika hyvät valmiudet - kaikenlaista hiihtäjää tulee vastaan ja kaikki asiakkaat ei ole helpommasta päästä.

En voi olla arvostamatta ihmisiä, jotka saavat duunissaan jatkuvasti asiatonta palautetta, järjetöntä nillitystä ja syyttelyä milloin mistäkin työnsä hoitamiseen liittyvistä asioista. Aina välillä kaupassa käydessä kuulee sivusta sellaista urpoilua henkilökuntaraasuille että hohhoijaa. Nyt alan jo tietää kokemuksesta, miten paljon turtumista vaatii olla ottamatta jokaista tilannetta henkilökohtaisesti, kohauttaa olkapäitään ja pitää kiinni tasaisen asiallisen äänensävystä, vaikka tekisi mieli itkupotkukirkua urpolle siitä, ettei senlaiset ihmiset ansaitsis elää pilaamassa toisten päiviä. Kun mikään ei kelpaa, kun kaikki on väärin, kun aina joku muu tietää paremmin, kun olet aina vain "tyttö", joka ei jaksa/osaa mitään tai kun saat niskaasi ryöpyn aukioloajoista tai väärästä kahvilaadusta tai muusta vastaavasta, mihin ei todellakaan voi itse vaikuttaa. Ei, minä en käy aamuisin valikoimassa itse naapurikaupasta päivän tarjontaa, vaan sen tekee monen portaan takana oleva ihan muu väki eikä minulla tai kellään muullakaan meidän pisteessä ole siihen mitään sanomista. Silti aina jaksetaan valittaa, että "kyllä teillä nyt on sitä ja sitä makkaraa, kun viime viikollakin oli, etsi mulle se sieltä".

En tee uudenvuodenlupauksia. Silti tälle vuodelle olen asettanut muutaman tavoitteen. Ensimmäinen on se, etten ala vetämään uudestaan. Kesällä tulee vuosi täyteen, ja ellei siihen mennessä kasaannu juuri enempää relapseja voin onnitella itseäni ihan hyvällä omallatunnolla. Toinen olisi kai se itsehuolto; ensisijaisesti laihtuminen, edes joskus lenkille raahautuminen, ruokavalion kehittäminen entistä kasvispainotteisemmaksi ja sosiaalisten kontaktien uudelleenopettelu.

Hermostun siihen, ettei tuo Yks tajua jo mennä nukkumaan. Haluan olla yksin ja sählätä koneella. Helvetti. Ahdistaa muutenkin, kun tietää jo valmiiksi ettei saa nukuttua.