Vanhoja vaivoja

Wednesday, January 28, 2009

Vanhat vaivat alkavat iskeä päälle. En ole ihan varma mistä se johtuu - onko lääkitys liian alhaalla vai onko kaikkeen joku ulkopuolinen syy. Päässä viiraa joka tapauksessa.

Olen ollut pari päivää poissa töistä, kun selkään on sattunut niin pirusti, en nukkunut toissayönä lainkaan ja ulos lähteminen pelottaa niin perkeleesti. Kaikki pieniä asioita, mutta yhdessä totaalisen lamauttavia. Huomaan purevani jatkuvasti hampaita yhteen (->kaulalihakset niin jumissa että nieleminen on hankalaa ja puhuessa muljahtelee), jännittäväni koko kroppaa (-> pää ei enää käänny ja jalkojen suoristaminen vaatii 10 minuutin venyttelyn) ja kaiken lisäksi vatsakrampit ovat tulleet taas.

Tietääkö kukaan sen tunteen, kun tuntuu kuin joku puristaisi palleata kokoon nyrkeillä kaksin käsin? Se tulee lähinnä öisin, siihen saattaa herätä suoraan unesta; tai sitten se alkaa jo ennen nukkumaanmenoa, jolloin nukkumisen sijaan heiluu sängyssä kuin heikkopäinen yrittäen löytää asentoa jossa ei tekisi mieli ulvoa. Sitten on vain pakko kävellä ympyrää niin kauan että nukahtaa pystyyn. Toisin kuin suonenvedot (joita niitäkin tulee jatkuvasti eri puolille kroppaa) se ei satu, tuntuu vain aivan hirvittävän inhottavalta.

Kaikkein pahinta se on refloissa, kun nukkuminen on muutenkin vaikeaa. Ja pahoina stressikausina, jolloin ainakin pitäisi nukkua. Olen koittanut puhua siitä lääkäreille ja selittää, niin tähän mennessä vain yksi päihdelääkäri on tunnistanut oireen, muttei voinut määrätä rauhoittavia magnesiumin ohelle. Muistan tapelleeni saman vaivan kanssa pikkupennusta lähtien, mutten koskaan osannut selittää miltä se tuntuu ilman että sitä olisi tulkittu vatsakivuksi.

Eniten ahdistaa se, että olen taas alkanut pelätä asioita. En enää usko selviäväni opiskelupaikan pääsykoehaastattelusta, vaikka jossain vaiheessa uhkuin itsevarmuutta. Kohta on aika hakea opiskelupaikkoja, ja pelkään jo valmiiksi epäonnistumisia ja kriittisissä tilanteissa panikointia. Ulko-oven katsominen aiheuttaa vatsanväänteitä.

Toivottavasti tämä menee ohi. Pakko sen on mennä ohi. Kaikkihan oli jo jossain välissä niin paljon helpompaa. Tänään olisi teoriassa pakko lähteä ulos, mutta...

edit. ...taidan jäädä kotiin lukemaan Etsivä Romppaisia nyt, kun Vantaankosken kalapuikkokoulun sytkäripiirityskin on jo ohi. Onneksi netistä löytyy aina viihdettä, vaikkei jaksaisikaan lähteä mihinkään...