Friday, January 30, 2009
Tämä viikko on ollut pahempi kuin pitkään pitkään aikaan. En saa nukuttua öisin, ja tulen yöllä katsomaan telkkaria siihen asti että tipun sohvalle ja möngin siitä joskus aamuyöllä sänkyyn. Lääkkeistä ei tunnu olevan mitään apua, ja itkettää jatkuvasti. Töihin pääsystä ei ole ollut toivoakaan, ja siitäkin tulee kotona sanomista.
Yks on saanut pakkomielteen laihtumisesta, erityisesti mun laihtumisesta. Päätettiin ihan hyvällä mielellä joku päivä sitten aloittaa yhteinen kuntokuuri ja aloitettiin se samantien jättämällä kaksi kolmannesta bisseistä ostamatta, hikikävelemällä tunnin verran ja laskemalla yhteisiä kalorikulutuksia. Sovittiin, että aletaan käydä iltaisin lenkillä ja juostaan pikkuhiljaa ajan mittaan aina pidempiä matkoja. Suunnittelu oli kivaa, ja tuntui että saadaan lisää kivaa yhteistä tekemistä.
Nyt oon kuunnellut muutaman päivän jatkuvaa huomauttelua, ja pinna alkoi kiristyä eilen kun se ilmoitti, että mun on muutettava pukeutumistyyliä ettei makkarat näy kaikelle kansalle. Oltiin ostamassa akuuttitarvevaatteita, minkä jälkeen se ei osannut puhua mistään muusta kuin siitä, miten ja minkä vaatteiden kanssa mun pitäisi käyttää mitäkin siihen asti että laihdun. Kahteen päivään se ei ole puhunut mistään muusta ja itkettää vaan enemmän. Yritän muistuttaa itselleni olevani alle 60-kiloinen ja normaalipainoinen, mutta en pysty nälästä huolimatta menemään jääkaapille.
Tänään se halusi lähteä yhdessä kävelemään hoitamaan asioita, "että mäkin saisin vähän laihdutusliikuntaa", ja siinä vaiheessa kun se alkoi taas valikoida mulle "sopivia" vaatteita, hermostuin ja se lähti ovet paukkuen sanomatta mitään. Päätin muuttaa toistaiseksi kokonaan sohvalle nukkumaan.
Että kai tätä voi sanoa jonkinlaiseksi kriisiksi. Kaikkeen mikä liittyy liikkumiseen ja painontarkkailuun liittyy nyt vain paha mieli, eikä mikään suunniteltu tunnu enää hyvältä. Kaikkeen yhdistyy vain oma huonous, rumuus ja kelpaamattomuus, eikä se tunnu tajuavan sitä. Suuttuu vain.
Kämpänkin kanssa on odotettavissa kriisiä. Nukkumaan mennessä huomattiin sängyn yläpuolella katossa kohtuullisen kokoinen selkeä reikä ja sen ympärillä kosteusvahinkoja. Kylppäristä todennäköisesti löytyy samanlaisia. Asutaan ylimmässä kerroksessa, ja odotettavissa on todennäköisesti evakkoon lähtö sitten kun remppa alkaisi. Ei uskalleta ilmoittaa tuosta reiästä vielä.
13 kommenttia:
Kuulostaa niin tutulle tuo. Tuon yhden kanssa myös hirveällä innolla suunniteltiin, kuinka aletaan lenkkeilemään yhdessä, aloitetaan joku itsepuolustuslaji ja käydään kerran pari viikossa salilla ja uidaan ihan hulluna aina kesäisin. Piti kanssa ruveta molempien kasvissyöjiksi, lopettaa rööki ja arkisin viinanlipitys. Kivaahan se oli se suunnittelu. Toteutus vaan ontui ja selvisi sekin, että kuntoiluhan oli suunnattu vaan mulle, kun tossa nyt roikkuu tota ylimääräistä eikä kroppani ole täysin täydellinen vaan minun pitäisi laihduttaa, pukeutua tietyllä tavalla ja ties mitä. Miähen mielestä siis. Paskanmarjat. Siinähän se suhde sitten pikkuhiljaa menikin.
Mielestäni toisen pitää elää jossain ihan överissä mielikuvitusmaailmassa tai sitten hän ei kunnioita pariaan riittävästi, jos jotain läskiläppää alkaa sieltä tulemaan. En nyt sano, että teillä niin olisi, mutta sen sanon, ettei sinun kuulu sietää tuollaista. Ei kenenkään kuulu. Jos voit, niin sano se miehellesi rauhallisen asiallisesti.
Toivottavasti asiat selkiytyy ja talokin pysyy kunnossa. Jaksut!
No ei mikään ihme että sua surettaa ja suututtaa. Jos mulle alkaisi yksikään mies huomauttelemaan sanallakaan mun vaatteista tai selluliiteista niin saisin tappoitkukilarit ja leikkaisin kaikki hänen omat rumat vaatteet saksilla silpuiksi!
Laita miehelle luu kurkkuun ja kerro että tommonen törppö huomauttelu on maailman paras tapa saada nainen häipymään. Että miltä ikinä näytätkään niin hänen kuuluu sanoa vaan ja ainoastaan että "sä oot maailman ihastuttavin kukkanen" :D
No nyt se on tietty pilalla, koska sä et voi häntä uskoa tommosten junttimöläyttelyjen jälkeen.
Vittu miehet on välillä yksinkertaisia, että kehtaavatkin saatana! Bob selitti kerran jotain outoa mun tikkusääristä ja kolhupolvista, että kuulemma liikuttavaa ja hauskaa. (tarkoitti kuulemma hyvällä mutta silti, ois vaan pitänyt turpansa kiinni, mulla oli pms) Olin tosi kauan, siis ainakin päivän (!), verisesti loukkaantunut, koska nainen nyt ei halua omata vittu hauskoja polvia?! Niitten polvien pitää olla sketsikkäät ja maailman kauneimmat perkele!
sori pakko raivota täällä kun ottaa kaikki maailman miehet niin päähän. urpoja!
Funka: Alkutuiskahtelun jälkeen ja Yhen palattua tuppisuisena kotiin olen yrittänyt tippa silmässä selittää, miksi asiat tuntuvat pahalta ja kohtuuttomilta. Ajan mittaan selvinnee, ymmärtääkö se oikeasti vai ei. Mutta onpahan ainakin puhuttu ja ihan asialliseen sävyyn vielä.
Kata: Joskus tuntuu, että joillekin ihmisille on täysin mahdotonta ymmärtää, että sanomiset voivat sattua tai ainakin aiheuttaa itsetunto-ongelmia. Mulle olisi aivan yks hailee, jos joku tuntematon huomauttaisi jenkkakahvoista, mutta jos sitä tekee jatkuvasti juuri se ainoa ihminen, jolle haluaa olla kaunis ja viehättävä, niin itsetunto romahtaa kuin WTC.
Otan kuulemma "pikkuasiat omituisen henkilökohtaisesti". Ihan niinkuin se tarkoittaisi mitään pahaa sillä, että puuttuu mun vaatevalintoihin, "tottakai se haluaa et näytän hyvältä".
Mutta no, tämä on taas niitä vaiheita, jolloin kaikki tuntuu menevän vikaa ja silloin on aina puolustuskyvytön kaikkea läheisiltä tulevaa skeidaa vastaan. Ohi tämäkin menee, tiedän, mutta menköön pian.
Joo kun ei siinä vaan mitenkään voi onnistua, että toinen saa sanoa toiselle, varsinkaan mies naiselle, sen painosta tai ulkonäöstä. Sinuna minä yksiselitteisesti kieltäisin kaikenlaisen kriittisen ulkonäkökommentoinnin. Ainoastaan suoraa kehumista. Olen joskus itse joutunut asettamaan tällaisen kiellon. Ihan ensimmäisen kritiikin jälkeen. Seuraavasta kaveri lensi kuin leppäkeihäs.
A. oli siitä loistava poikaystävä, että häntä ei saanut kirveelläkään lötkäyttämään mitään ikävää minun ulkonäöstäni. Paitsi yhden kerran tuli maininta "elintasosta" kun pari tuntia painostin ja ohjasin hänet ansaan(kaikenlaisia huveja sitä ihminen pms:ssä keksiikin). Siitä sain sitten syyn murjottaa loppupäivän.
Mun mielestä on vähän kohtuutonta, että SINÄ joudut selittelemään, miksi tuntuu pahalta ja mies voi suuttua siitä, että HÄN huomauttelee sinun ulkonäöstäsi!
Jos ei puhe auta niin sitten tappokilarit ja vaatteiden(miehen) leikkely kehiin. Lopeta tuollainen touhu heti alkuunsa!
-minh-
Mikä ihme tää vaatteidenleikkelyjuttu oikein on? :D Kuulostaa aika hurjalta touhulta, ei tulisi ihan ekana mieleen...
Kauhean moni likkakaveri on muuten IRL puhunut kanssa noita vaatteiden leikkelyjuttuja. Itse en ole koskaan harrastanut, mutta kai siitä saa jotain sadistista mielihyvää tai jotain vastaavaa, kun niin innoissaan ovat aina olleet. Hmm...
*miettii, pitäisikö lähteä kellariin leikkelemään Miäheltä jääneitä vaatteita*
Mitä sun pitäis edes muka laihduttaa, jos painat alle 60 kiloo ja oot normaalipainoinen? Kato peilistä ja näe hyvät puolesi.
Anonymous: No, olin aina hoikka tai oikeastaan laiha, juuri ja juuri alipainon yläpuolella ja pidin itsestäni sellaisena. Haluan itsekin kropan entiselleen, mutta paremmalla lihaskunnolla, eli siinä mielessä mun ja Yhen käsitys ihanteellisesta kropasta täsmää aika täysin.
Kyseessä on tottakai samalla myös turhautumista omaan itsekurin puutteeseen ja tarve kyetä kontrolloimaan omaa kehoaan sen sijaan, että se kontrolloisi minua. Käytännöllisemmästä päästä yksi syy laihduttaa on se, että vaatevarastostani vain pari satunnaista vaatetta mahtuu päälle, eikä minulla todellakaan ole varaa hankkia kaikkea uusiksi...
Omasta mielestäni kropassani ei ole mitään hävettävää, mutta levinnyt perse ja vatsa haittaavat, koska ne eivät täsmää siihen minäkuvaan jonka kanssa olen elänyt pienen ikäni. Haluan vain entiselleni ja parempaan kuntoon, koska uskon että hyvä fyysinen kunto kulkee ainakin hiukan käsi kädessä psyykkisen terveyden kanssa.
anonyyminä vaan kommentoisin, että mitä nyt tota edellistä/siäkin posteja lukee, niin oisko paino nyt millään tavalla kuitenkaan akuutti asia ajatella... Prioriteetteja kehiin ja keskityt niihin. En nyt vertaa mun mutsia sun mieheen, mutta se on ihan saatanallista kun lähimmäiset takertuu käsittämättömiin pintaseikkoihin. Siis aikuisena lähempänä 30-kymppiä asuin heikossa hapessa hetken mamman luona ja eikös sitä eniten huolestuttanut paino ja ruokailu ja kyseessä ei nyt kuitenkaan ollu mikään mäc-keissiperse-aika. Lähdin sitten mukaan johonkin terveysvouhotukseen yleisön painostuksesta, mutta heti kun pääsin taas omilleni, niin on siinä ollut käsittelemistä miten ihmeessä lähimmäiset voikin katsoa asioita pikkasen kieroon ja täysin eri suunnasta mistä pitäisi. ja se se on ahistava tunne. mutta en tiiä, saatko edes kunnolla kiinni ahistavuuden tunteesta tai ainakaan käsittelemään sitä itkeskelyä paremmin, mikäli joudut nillitystä edelleen kuuntelemaan...
Itse painan 120 kiloa ja karhumiespiireissä ulkonäköäni kommentoidaan positiivisesti.
Jokaiselle löytyy oma viiteryhmä jossa ulkonäkö on juurikin sopiva.
Tyydynpä sanomaan vaan, että ihan vitun perseestä tommonen huomauttelu. Aivan perseestä.
Tuota noin...alle 60 kg painat? Joko sun täytyy olla todella lyhyt ihminen, että susta saa läskin, taikka sitten teillä viiraa molemmilla, erityisesti Yhellä :D
Ymmärrän jos haluaa itse näyttää hyvältä, mutta siinä vaiheessa kun toinen osapuoli alkaa valikoimaan sopivaa vaatetusta, menee hermo!
Mä en jaksa uskoa, että sussa niin paljon olis varaa laihtua, ettäkö jotenkin dramaattisesti muuttuisit!
Jaksamista, ja iisisti sen laihduttamisen kanssa. Luin hiljattain järkkyä sivustoa
http://lasiluuranko.suntuubi.net , enkä vaan voi ymmärtää :(
Post a Comment